Minilomalle Langkawille? Kyllä kannattaa!

Langkawi, hmm. Lähdin matalin odotuksin, koska Malesian turistikohteet eivät ole vielä täysin vakuuttaneet minua. Tosin emme ole vielä käyneet kuin Pangkorilla ja Kuantanissa, jotka nyt eivät ole mitään varsinaisia Malesian turismihelmiä. Jokatapauksessa minulle oli tullut sellainen kuva, että ei se Langkawikaan välttämättä mikään kovin ihmeellinen ole likaisine merivesineen.

En tiedä, ehkä matalat odotukset palkittiin tai jotain muuta, mutta rakastuin Langkawiin aivan täysin! On totta, että merivesi on sameaa eikä snorkailla juurikaan voinut, mutta mitään muuta negatiivista en voi sanoa. Paitsi ne iänikuiset roskat, mutta siistimpää oli kuin Balilla, missä lomailimme elokuussa reilun viikon. Ja mikä meistä oli ihanaa, ihmisiä oli vain pari prosenttia Balin ihmismassoista.

 

Hotellimme toimi kyllä loistavana amorinnuolena minun ja Langkawin välillä. Nyt oikeastaan vasta ymmärrän, miksi hotellista joissain tapauksissa kannattaa maksaa vähän enemmän. Yövyimme Meritus Pelangissa, joka on hieman hintavampi, tai oikeastaan aika paljonkin hintavampi kuin hotellit joissa aiemmin olemme yöpyneet, mutta ei kyllä kaduta valinta yhtään. Ranta oli puhdas, lapsille oli todella loistavat fasiliteetit, palvelu erinomaista ja huoneet reilunkokoiset. Ehkä olisin rakastunut Baliinkin ihan täysillä, jos olisimme olleet tällaisessa rantaresortissa. En tiedä.

Upea auringonlasku tienvarsiravintolasta todistettuna. Ruoka sen sijaan oli mielenkiinstoista: nakkeja, lihapullia, kalapullia, raputikkuja ja lihaa pilkottuna, päälle levitettynä chilikastiketta ja raastettua kurkkua. Paikallista pikaruokaa, meidät jätti kyllä hieman kylmäksi.

Langkawilla ei onneksemme satanut kunnolla kuin öisin ja yhtenä iltapäivänä. Synkät pilvet tosin roikkuivat taivaanrannassa jokaisena iltapäivänä, mutta onneksi menivät ohitse myös nopeasti. Muutaman kerran myös ripotteli vähän vettä, mutta mikään näistä sateista ei pilannut lomaamme.

 

Langkawi oli myös lasten mieleen.

Tässä hieman ylivalottuneessa kuvassa rantaamme Pantai Cenangia, jonka varrella siis hotellimme sijaitsi. Ranta pidettiin puhtaana, lanattiin joka päivä, eikä aalloista ollut tietoakaan. Lapsillekin siis oiva uimapaikka. Meduusoista varoiteltiin jonkin verran, mutta ilmeisesti nyt ei ollut otollinen meduusa-aika. Tosin näimme kyllä kaksi meduusaa - toisen turvallisesti laiturilta kaukana hotellistamme ja toisen ystäviemme seuraavassa majapaikassa TanjungRhu-hotellissa, jonka rannalle olikin rantautunut oikein jättiläisyksilö: viisi kiloa puhdasta löllyvää massaa. Huh!

Meillä ei ollut millään tavalla suorituspainotteinen loma vaan lähinnä chillailtiin omalla rannalla ja hotellilla. Lauantaiksi kuitenkin buukattiin puolen päivän veneretki, jotta pääsisimme hyppelemään Langkawin useille saarille ja näkemään Langkawia mereltä käsin.

Varasimme tarkoituksella oman privaattikuskin (maksoi 360 ringittiä eli n.80euroa, meitä oli 4 aikuista ja 4 pientä lasta), jotta voisimme välttää pahimmat turistirysät. Näin siis luulimme ja olimme näin myös sopineet tämän kyseisen retkenjärjestäjän buukkaushemmon kanssa. Mutta kuinkas kävikään, kuskimme ei juuri englantia puhunut, joten samaa turistirysäreittiä kierrettiin kuin kaikki muutkin kaksisataa venettä. Veneretkemme siis kiersi Pulau Beras Basahin, mangrovemetsä-lahden (jossa kuski heitti kotkille jotain lihapaloja mereen, jotta voisimme niitä kuvata) ja sitten vielä Lake of the Pregnant Maidenin eli Pulau Dayang-saaren sisällä olevan järven.

 

Retken parasta antia oli Pulau Beras Basah, kun vain tajuttiin kävellä turistilaumasta vastakkaiseen suuntaan ja löydettiin oma pieni poukama, jossa snorkailtiin. Täällä ihmiset heittelivät veteen keksejä ynnä muuta, ja paikalla olikin paljon kauniita trooppisia kaloja. Mutta apua mikä turistirysä! Täällä myös kohtasimme suurimmat ja järkyttävimmät jätemäärät. Turistit siis todella taitavat heittää kaiken roskansa saaren luontoon. Kunpa tähän tulisi muutos, muuten saaret täyttyvät roskista, joka varmasti kääntyy myös saaria vastaan. Itseäni ainakin häiritsee roskaisuus aikalailla.

Muut kohteet olisin voinut suosiolla jättää väliin. Mangrovemetsä oli kyllä hieno, mutta kotkien syöttäminen niin keinotekoista, etten oikein pystynyt siitäkään kovasti nauttimaan. Järvi oli myös hieno ja puitteet varsinkin erittäin jylhät, mutta sinnekin oli rakennettu "polkuvenesatama" ja luonnonrauha oli tiessään. En tiedä, ehkä minussa/meissä suomalaisissa asuu hieman erilainen turisti-identiteetti, joka ei nauti tällaisista asioista. Mielummin tutustuisin luontoon aidommin ja rehdimmin.

 

Päätimme vielä sunnuntaina vuokrata auton (paljon edullisempaa kuin taksi mikäli halajaa vähän kierrellä saarta, vink vink!) ja ajaa hurautimme Skycabille, joka on siis kondolihissi jolla pääsee Machincang-vuoren huipulle. Ja ai kauhea, minulla ei ole korkeanpaikankammoa mutta tämä oli kyllä jo vähän kammottavaa ja hieman kyllä polvet tutisivat gondolissa maisemia katsellessa.

 

Ylhäältä oli kyllä upeat maisemat, ja toiseen suuntaan katsottaessa näkyi selvästi Thaimaahan. Thaimaa onkin vain noin puolentoista tunnin venematkan päässä Langkawin pohjoisosista ja monet kuulemma käyvätkin siellä syömässä ja shoppailemassa. Veneretkiä järjestettiin Thaimaahan myös meidän omalta rannalta, mutta meitä ei tällä kertaa sellainen kiinnostanut. Ehkä joskus kuitenkin voisimme mennäkin Koh Lipelle Langkawin kautta.

Langkawilla suosittelen ehdottomasti tätä Skycabia. Veneretken parasta antia oli nähdä saaria mereltä käsin ja ihailla Langkawin kaunista luontoa. Mikäli veneretkelle halajaa, kannattaa varautua turistimassoihin.

Loppuun on hyvä todeta, että ihana Langkawi, me tapaamme varmasti vielä uudestaan!

Pantai Cenang -panorama

Teksti: Marjukka Kujanpää
Kuvat: Marjukka ja Juho Kujanpää

Mainio Mataking

Lyhennetty versio matkakertomuksesta. Lue koko juttu sukelluskokemuksineen Merjan blogista.

Malesian suomalaisten vanhoista julkaisuista oli mieleeni jäänyt matkakertomus Matakingista sukelluskohteena. En siis juurikaan vertaillut alueen muita sukelluspaikkoja, vaan googlasin kohteen nettisivuille ja laitoin sähköpostiviestillä kyselyn paketista kahdelle OWD-sukeltajalle. Vastausta ei tarvinnut odottaa pitkään ja muutenkin kaikki lisäkysymykset hoituivat todella nopeasti ja näppärästi. Jouduimme jopa siirtämään matkaamme ja sekin saatiin ongelmitta kuntoon. 

Joustavuudelle taisi kuitenkin syy olla siinä, että Matakingin saari sijaitsee Malesian Sabahissa Sempornasta itään. Siis niillä merivesillä, joilla on tapahtunut kidnappauksia. Päädyimme Hari Rayan ajankohtaan toivoen, että merirosvot olisivat juhlimassa uuden vuoden alkua. Meitä lohdutti myös tieto siitä, että iltaisin oli auringon laskettua merilläliikkumiskielto. 

Google mapseista ei kohdetta löydy. Dive Reef Resort Mataking, joka on sukelluskohteen nimi, osoittaa Googlen kartalla jollekin toiselle saarelle.

Lensimme Tawauhun aamulennolla, ja resortin auto oli meitä vastassa lentokentällä. Reilun tunnin kestävä automatka Sempornaan alkoi. 

Sempornassa meidät vietiin aivan laiturin nurkalle ja suoraan veneelle. Tunnin mittaisen pomputtavan venematkan jälkeen saavuimme aurinkoiselle Matakingille kitaristin soitellessa laiturilla tervetuliaissoittoa, henkilökunta tarjoili mehua ja kylmiä kääreitä. Tunsin vain lievää myötähäpeää keinotekoiselta vaikuttavan seremonian takia. Eihän nyt suomalainen tällaiseen ole tottunut. Vastaanottotilassa iloinen Jeni kyseli sukelluskokemuksestamme ja ehdotti iltapäiväksi rentouttavaa “fun divea” rannasta käsin. 

Sukelluksen jälkeisten pienten nokosten jälkeen iltapäivän käännyttyä illaksi kävelimme saaren toiseen päähän. Saarihan on todella pieni. Matakingiin kuuluu itse asiassa kaksi saarta. Toiseen saareen (Mataking Kecil eli pieni Mataking) voi laskuveden aikaan kävellä leveää kannasta pitkin. 

Mataking Kecil

Toisena päivänä kohteena oli Sipadan, jonne matkasimme sukelluskouluttaja Jerryn kanssa. Sipadanille pääsee vain yhtenä päivänä luonnonpuiston rajoitusten takia. Tähän mennessä jokaisen sukelluskohteen, jossa olemme olleet, on sanottu olevan Malesian paras. Sipadan ei tehnyt poikkeusta siinä suhteessa. Mutta valitettavasti näkyvyys ei ollut parhaimmillaan kyseisenä päivänä joten Sipadan kohteena ei erottunut erityisen ihmeellisenä. Kyllä siellä barracudia ja viherkilpikonnia näkyi mutta ei mitään sellaista, mitä ei Matakingillä olisi ollut. 

Ilmoittautumassa seuraavan päivän sukelluksille

Yllätykseksemme Matakingilla oli myös suomalainen sukelluskouluttaja, Susanna. Pääsimme hänen kanssaan sukeltamaan kolmantena päivänä. Mielenkiintoinen syvempi kohde oli Shipwreck Post, jonne sai viedä kirjeen lähetettäväksi hylyn postitoimistosta. Sukellusosuuden päätti Sweetlips Table, joka oli itse asiassa Timba Timba -saaren riutalla. 

Mataking on paratiisisaari. Auringonottoa, hiljaisia rantoja, kauniita auringonlaskuja. Snorklausta, sukellusta, lasten leikkejä. Saarella ei ole nähtävästi uima-allasta, sellaista en ainakaan havainnoinut. Kohtalaisen matalalta vaikuttava ranta oli kannaksen vieressä. Matakingillä ei pääse nälkää näkemään. Joka päivä todella runsaasta noutopöydästä saa aamupalan, lounaan ja iltapalan. Väliajoilla tarjotaan kahvia ja keksejä ja muita herkkuja. 

Garden View -huoneet olivat saaren sisäosassa

Mataking on myös loistava snorklauspaikka. En ole missään muualla nähnyt niin monimuotoista koralliriuttaa merenelävineen. Menimme kannaksen vierestä snorklaamaan lähtöpäivänä (ja juu, emme vapaasukeltaneet) ja näimme todella paljon mielenkiintoista vedenalaista maailmaa. Merenpohja syvenee äkisti riutan reunamalla ja juuri sillä alueella näkee paljon viherkilpikonnia ja isompia kalalajeja. Myös trigger fish viihtyy sillä alueella, joten pitää olla hieman varovainen. 

Kaikenkaikkiaan Mataking oli aivan mahtava lomakohde.

Kapea saari

Teksti: Merja Takala
Kuvat: Pasi Takala